Heli kysyi edellisen postauksen kommenttiosiossa ajatusmaailmastani ja elämäntyylistäni. Vastauksesta alkoi tulla niin pitkä, että päätin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen. On totta, että aika vähän olen avannut omaa ajatusmaailmaani teille. Arkielämässä en hehkuta tuttaville tai ystäville luomua, raakaruokailua tai superfoodeja ynnä muuta "hörhöä" mitä minun ja mieheni elämään kuuluu. Mielestäni jokainen saa ottaa asioista selvää, jos on motivaatiota. Kannettu vesi ei kaivossa pysy!
Heli kysyi joogaanko tai meditoinko. Voin vastata, että en meditoi tai joogaa, koska ne eivät vastaa omaa elämänkatsomustani. Ei mulla silti ole mitään esim. itse joogaliikkeitä vastaan, joogan kokonaisideologia ei vain ole minulle tarkoitettu juttu :)
Kuva: Advaita
Helposti stressaavana tarvitsen kuitenkin rentoutumista ja harjoitan sitä erilaisemmilla keinoilla; Pranamat piikkimatolla, Balance-tunneilla, hiljentymällä rauhallisen musiikin tahtiin (Enya, Múm). Joskus otan "aikalisän" itselleni ja makoilen sängyllä vain ajatellen ja unelmoiden, silloin minua ei saa häiritä ;)
Työskentelen osapäiväisesti luontaisalalla, jotta minulla olisi aikaa myös tärkeämpiin asioihin -- kuten miehelleni, vapaaehtoistyölle, rauhoittumiselle ja ystävilleni. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka juoksevat rahan perässä, se on mielestäni todella lyhytnäköistä.
On niin paljon tärkeämpiäkin arvoja ja asioita kuin raha tai sillä saatavat viimeisintä huutoa olevat uudet tavarat. Olemme raha-asioissa samalla linjalla mieheni kanssa, meitä ahdistaisi suunnattomasti asunto-, tai autolainat. Ennemminkin olemme miettineet miten pienentää menoja, siitä syystä muutimme juuri halvempaan asuntoon ja olemme luopuneet hurjasta määrästä tavaraa :)
Itselläni onnellinen ja toimiva parisuhde menee kaiken edelle ja sen huoltaminen vaatii sitä yhteistä aikaa. Minua huvittaa, kun kuulen ihmisten kertovan, että "on ollut tosi kiire, mut vietettiin sit nyt vähän sitä laatuaikaa puolison kanssa". Sana "laatuaika" on mielestäni keksitty vain siksi, että ihmiset eivät joutuisi potemaan huonoa omaatuntoa siitä etteivät he itse järjestä tarpeeksi aikaa läheisimmilleen. Siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa, kysymys on kuitenkin elämän arvojärjestyksestä.
Olen teini-iässä paennut vaikeita asioita liikuntaan ja harrastin eri lajeja parin vuoden ajan 10-15 tuntia viikossa (päälajina kuntosalitreenaus). Tämän vuoksi minulla on nyttemmin hankala suhtautua liikkumiseen mukavana ja rentouttavana touhuna. Poden monesti huonoa omaatuntoa siitä, etten liiku niin paljoa kuin ennen ja taas toisaalta liikunta aiheuttaa minussa EI-reaktion. Aiemmin ollut suorituspaine ei tuonut iloa treenaukseen ja se ilottomuuden tunne on jotenkin jäänyt kalvamaan. Kun lähden lenkille, ajattelen että mitä minun pitäisi saavuttaa (nopeus, matkan pituus). Olen vauhdikas luonne ja haluaisin valita vauhdikkaita liikuntamuotoja, mutta migreenin puhkeamisen jälkeen rankat liikuntalajit eivät oikein käy. Olen nyt yrittänyt valita lajeja, jotka toisivat liikuntaan esim. hauskuutta (afrikkalaistyylinen tanssi) ja hyvää oloa (callanetics) -- ehkä sisäinen suorittajani löysää joskus otettaan :)
Olen entinen tehosuorittaja ja olen ollut todella aikatauluihminen. Mieheni on aivan päinvastainen, joten olen ottanut hänestä vaikutteita. Nykyään välillä ihan ärsyttää miten "laiskaksi" olen tullut entiseen verrattuna! :) Olen aiemmin ajatellut tekojen mittaavan ihmisarvoa, siitä ajatuksesta olen alkanut päästä eroon, mutta silloin tällöin TURHA ihmisten miellyttäminen nostaa päätään.
Perustin tämän bloginkin opetellakseni hyvinvointiani edistäviä asioita, niistä ruokavalio ollut keskeisimmällä sijalla.
HUH miten tuli tekstiä, luultavasti asioita vain sieltä täältä. Voin selventää kommenttiosiossa, jos jäi jotain epäselväksi.
HaLo
2 kommenttia:
Aika naurettavaa teilata meditaatio tuolla tavalla, kun itsekin sitä näytät harrstavan! Se millä nimellä meditaatiota kutsuu on jokaisen oma asia. Juurikin tuo sinun mainitsema rauhoittuminen yms. on sitä meditaatiota. Joten todella lapsellinen näkökanta tuo "olen erilainen, se ei ole minua varten". Luulin sinua fiksuksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että nyt on ego ottanut vallan ja yrität olla "erilainen".
Anonyymi: Nyt en ihan ymmärtänyt. En yritä olla kenenkään yläpuolella olemalla "erilainen". Tarkoitus ei ollut kyllä mollata joogaavia tai meditoivia ihmisiä. Ehkä en tekstissäni tarpeeksi selittänyt miten ymmärrän itse meditoinnin, joten kerronpa sen nyt.
Ymmärrän itse meditoinnin nimenomaan mielen tyhjentämiseksi kaikista asioista, ja sitä en halua tehdä koska se ei tunnu minusta hyvältä. Onko sinusta siinä jotain väärää? Ymmärrän asian niin että jos olisin kovasti egoni vallassa, kuten sanoit, yrittäisin päinvastoin mennä muiden mukana ja tehdä asioita, jotka eivät minulle sovi.
Oma rauhoittumiseni (jota en kutsu meditoinniksi yllä mainitusta syystä) on itselleni mietiskelyä ja unelmointia hyvistä asioista, joita voisi tapahtua. Omalla kohdallani puhun mieluummin rentoutumisharjoituksista ja rauhoittumisesta, koska en koe meditoivani sanan siinä merkityksessä, jossa sen itse ymmärrän.
Toivoisin todella, että hyökkävään syytöksen sijasta olisit ilmaissut kantasi kiltimmin. Yritän todella olla kärsivällinen joidenkin anonyymi-kommenttien kanssa, mutta tällaisista perättömistä syytöksistä tulee ikävä mieli. Koen olevani aivan tavallinen pulliainen, siinä missä kaikki muutkin.
Epäkohdista tai tällaisista väärinymmärryksistä (josta mielestäni tässä on kysymys), voidaan keskustella enkä kaihda suoraa ajatustenvaihtoa. Asiat vain voi ilmaista niin monella tavalla. Sanoin itsekin tekstini lopussa, että kysykää jos on jotain epäselvää.
Toivon sinulle silti mukavaa kesänalkua :)
Lähetä kommentti